Tuhkaa hangelle
Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
ja muisto kivinen, minä suljen silmäni
Ja kiroan sen lupauksen,
kun sanoin, että en aio olla vihainen
Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
lämmittämään, kun jatkan elämää
Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
kun edes nukkumaan en käydä uskalla
Mutta päivät pitenee
Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän
Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
ettei tuulet löis, veis veto mennessään
Sillä päivät pitenee
Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois
Levitän tuhkaa hangelle
Käsken kevään ilmoille
