Asemalla
Mies nousee vuoteestaan, kävelee keittiöön.
Ruoat jääkaapista heittää pois, heittää pois.
Lähtee ulos, tarkastaa lööpit.
Turhuutta tuhahtaa, mies varma on, mies varma on.
Kioskille pysähtyy, ostaa tupakkaa.
Myyjä juttelee, mies kuule ei, mies kuule ei.
Asemalla ihmiset kummissaan,
Juna on myöhässä taas.
Mies nousee julkiseen, maksaa ja matkustaa
Asemalle keskustaan, ja hyppää pois, ja hyppää pois.
Ottaa junan kohti sohjoista pohjoista.
Ikkunassa ikävyys, on marraskuu, on marraskuu.
Miehellä on kiire, miehellä on kiire pois.
Miehellä on kiire, miehellä on kiire pois.
Miehellä on kiire, kiire, miehellä on kiire pois.
Miehellä on kiire, kiire, miehellä on kiire pois.
Mies nousee junastaan ja vaihtaa raidetta.
Katsoo kelloaan, "se on täällä pian, se on täällä pian".
Ja taivaanrannasta saapuu se rauhantuoja.
Mies ottaa askeleen, juna halkaisee, juna halkaisee.
Hmm..
Lumen alle
Sun kasvos mieleeni kun saan
Yö hieman viilenee
Ja tauluun tummaan putoan
Ainoaan vastaukseen
Taas pimeyteeni piiloudun
Puen kultaan, palttinaan
Ja minuun nojaa joku puu
Sisällään huminaa
Ja taas minä ryömin viereesi
Niin kuin lumen alle
Ja taas minä kaadun viereesi
Niin kuin hautaan, lakanalle
Sun nuoriin silmiis heijastuu
Jo monta tarinaa
Ja jotkut meistä haavoittuu
Osaa vain matkustaa
