Mies vailla huomista
rannalla kohmeisen joen
makaa mutkalla mies vailla huomista
huutaen halkesi suu
toivon repaleet roikkuvat rihmoista
ihmisen kokoinen palanen puuttuu
lähti lattia sydänalasta
kun valkein kukkanen revitty vasta
väkivalloin on magnoliasta
miksi sä et halunnut mua
miksi sä et valinnut mua
miksi sä et ottanut mua
vaikka minä olin turha ja valmis
nurmella naurava lapsi
ja äitinsä onnea liehuvat
luottavat silmät
ja messinkisuut vielä linssille nauravat
se on haihtuva kuva
pian kuluva nauha
muisto mustuva ikävän alla
ja sydämeen lyö
surun ruosteisen naulan
vasarallaan se painavimmalla
miksi sä et halunnut mua...
miksi sä et halunnut mua
miksi sä et valinnut mua
miksi sä et tappanut mua
vaikka minä olin nähnyt ja altis
miksi sä et halunnut mua?
miksi sä et valinnut mua?
miksi sä et murhannut mua?
yksin minä olen heikko ja hauras
miksi sä et halunnut mua...
