Minä sinua vaan
Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
Entä jos sen voima niin vain vähenee?
En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa,
Enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et
Sittenkin ois mulla selvät sävelet
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
Minä tiedän, että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Hukkasin aamu-keskiyöllä vähän ahistaa
Mä haluun soittaa sulle, vaikka ei oo asiaa
Miten menee, onpa hitonmoinen ikävä
Mä tarviin sua, niin kuin lapsi tarvii äitiä
Ah, mikä tän saikaan aikaan
Mä oon valmis sun kaa vaikka asuntolainaan
Oon paljon poissa, mutta ikinä en koditon
Siel missä sä oot, siellä mun koti on
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
