Masis
[Sannin monologi:]
"Maailma on suuri, mut mitä sil on väliä.
Avara ja kaunis, mut mitä sil on väliä.
Itse olen aina sama ja aina tässä."
Sul on ollu
Monta nimeä ja monta muotoo
Jo alakoulu
Ikäsenä valheitas aloin uskoo
Oon nähny peilistä niin monta kertaa
Ku mua vieressä haukut ja vertaat
Nyt pidän siitä mitä nään ja sua ärsyttää
Siks saavut taas
Tunnen katseen selkäni takana
Mut mä en enää sua pelkää
Ku pyydän kauniisti sua lähtemään
Enää et saa mua epäilemään
Et onko enää
Järkee nousta aamulla
Sä sanoit etten yksin pärjää
Mä luotin suhun niinku ystävään
Mut nyt kun sä lähet kävelemään
Ni mä en enää
Tänään enkä huomenna
Elä kuolleena
Niin taitavasti
Sä koitat mua jälleen manipuloida, ah
Joo, hautaan asti
Sä voisit mua hellii niinku sun koiraa
Mutta jos oisi vaan susta kiinni
En ois täyttäny ees kakskytviisi
Nyt osaan jälleen hengittää ja sua ärsyttää
Mä en oo sä
Olit vaan liian pitkään kylässä
Mut mä en enää sua pelkää
Ku pyydän kauniisti sua lähtemään
Enää et saa mua epäilemään
Et onko enää
Järkee nousta aamulla
Sä sanoit etten yksin pärjää
Mä luotin suhun niin ku ystävään
Mut nyt kun sä lähet kävelemään
Ni mä en enää
Tänään enkä huomenna
Elä kuolleena
Mä en oo hullu vaik kuullu oon äänesi pääs
Jos puhun totta, mä kuulen sen nytkin
Korvaan se kuiskaa et musta ei oo mihinkään
Turpa kii, anna tänne se kytkin
Päästä ku mä sekosin se oliki sun tekosii, oma lemmikkipetoni, ah
Hivelit mun egoni ku aijoit kehon ketoosiin, nyt otan takas leponi, ah
Säästä hekohekosi, tää on mun ekotekoni, lopettan sut ku pekonin, ah
Lähe menee demoni, tänään mä sen tajusin
Et mä en enää sua pelkää
Ku pyydän kauniisti sua lähtemään
Enää et saa mua epäilemään
Et onko enää
Järkee nousta aamulla
Sä sanoit etten yksin pärjää
Mä luotin suhun niin ku ystävään
Mut nyt kun sä lähet kävelemään
Ni mä en enää
Tänään enkä huomenna
Elä kuolleena
Nyt kun sä lähet kävelemään
Ni mä en enää
Tänään enkä huomenna
Elä kuolleena
